Luonnon havainnosta kaikki lähtee
Havainto luonnossa on työskentelyn inspiroija, kuin innoittava lähtölaukaus. Värillinen detalji, valon välähdys ja varjo sen rinnalla, lumen kimallus tai mikä tahansa neljän vuodenajan tuottama yksityiskohta luonnossa saattaa seisahduttaa katseen ja havahduttaa mielen. Siinä juuri on alku taideteokselle. Voi tuntua vaikealta, mutta taiteilija joka on ehdollistunut tällaisilla havainnoille, toimii refleksinomaisesti. Hän löytää sattumalta, mutta täsmällisesti. Kumpulainen - Sokan ateljeessa on myös kolme ikkunaa kolmeen ilmansuuntaan ja kolmeen eri valon tulokulmaan. Ateljee jo sinänsä voi olla erinomainen havaintoasema, johon luonto lähettää johtolankoja taiteilijalle.
Havainto antaa aistimellisen ja tunteellisen lähtökohdan ja siitä työskentely alkaa. Nähty saattaa muhia ja muokkautua päässä pitkäänkin ja tulee sitten aikanaan ulos. Seuraavassa vaiheessa taiteilija alkaa etsiä kuvallista ratkaisua havainnolleen. Työskentely on kokeilevalla ja etsivällä tavalla vaistonvaraista, ja vasta kun syntyy varmuus prosessin ihanteellisesta juonesta, harkinta liittyy intuition apuriksi. Havainto voi muuttua kaukaiseksi kajastukseksi tekemisessä, mutta luonnolla on yleensä sellainen rooli valmiissa kuvassa, että sen edustaman ilmaisun voi asettaa jonnekkin esittävän ja abstraktin väliin. Maija Kumpulainen - Sokan puupiirrokset ovat semiabstrakteja.
Jos aihe on oikein hyvä, siitä syntyy teossarja. Silloin syntyy niin monta variaatiota kuin mielekkäältä tuntuu. Taiteilija voi käyttää samoja laattoja vielä myöhemminkin ja siirtää aiheen toisen aiheen yhteyteen. Jo valmiit puulaatat synnyttävät hänessä uusia assosisaatioita eikä hän epäile toteuttaa niitä. Hän soveltaa puupiirrosmenetelmää hyvin elastisesti. Hän saattaa aloittaa työskentelyn telaamalla ensin värin kaivertamattomalle puupinnalle tai sitten hän kaivertaa laatan molemmille puolille, jolloin syntyvät herkät sävysiirtymät sekä valohämy.
Hannu Castrèn, 2000