Eau'd Oho.
Teräs, kumiletku, messinki, päällystetty styrox, 1989. Kouvolan taidemuseo.
Suuri sydän.
Teräs, 1992. (Taustalla Rakkaani on kalat), K-S keskussairaala
Laulu kuulle.
Teräs ja kupari, 1995.
Neljä nocturnea.
Teräs, kangas, 1998. Jyväskylän kaupungin taidekokoelmat.
Vanhat kumit.
Teräs ja kumi 1998.
Elysium.
Teräs ja vaha 2001. Taustalla Konsepti, teräs ja vaha, 2000. Kuva: Rune Snellman.
Minä nukun.
2001. Taustalla Samankaltaista, maalattu teräs; Kaivo, teräs ja Kupla, maalattu teräs. Kuva: Rune Snellman.
Kukka-asetelma.
2001. Wäinö Aaltosen museo. Kuva: Rune Snellman.
Unelma.
Yhdessä Harald Karstenin kanssa. Lujitemuovi, 2004. Ympäristötaideteos, CityMarket, Jyväskylä. Kuva: Kapa.
Fragile.
Teräs, lasi ja sekatekniikka, 2005. Kuva: Kapa.
Lohtu.
Teräs, 2004. Kuva: Ylhäinen.
Anne Alho (1955-)
Anne Alho on jyväskyläläinen kuvanveistäjä. Alhon veistokset ilmentävät tunnistettavasti hänen yksilöllisyyttään. Ne eivät kuitenkaan ilmennä modernistisessa katsannossa mitään yhtenäistä tyyliä. Uusimman yksityisnäyttelyn teokset muodostavat siis moniäänisen kokonaisuuden. Jokainen teos vaatii katsojalta valpastumista uudenlaiseen lähestymistapaan.
Anne Alhon taiteessa on erityistä se, että jokainen aihe edellyttää aikaisemmasta poikkeavaa ilmaisutapaa. Vain näin sisältö, muoto ja käytetyt materiaalit voivat yhdistyä erottamattomasti toisiinsa. Vain näin sisäinen voi siirtyä materiaaliin, henki aineeseen ja tunne osaksi ajattelua.
Usein Anne Alhon aiheet syntyvät pienistä arkisista havainnoista omassa lähipiirissä. Teosten sisäinen voima syntyy usein juuri siitä, että hän muotoilee yksityiseen kätkeytyneestä detaljista suuren symbolin, joka alkaa operoida julkisen alueella. Usein niihin liittyy taiteilijan käsittelyssä viittauksia mytologiaan, taidehistoriaan tai maailman ajankohtaisiin tapahtumiin.
Anne Alhon taide on siis herkän ja voimakkaan henkilökohtaista, mutta se ei taiteilijalle yksin riitä. Hän etsii aina yksilöllisyydelleen yhteyttä eettiseen individualismiin, minkä seurauksena yksilön ja maailman mittakaavat sisältyvät toisiinsa.
Hannu Castrén, 2005